kesää jäljellä, vaikka jo vuoden pimeämpää aikaa kohti kuljetaankin. Eilen illalla myöhään sulkiessani ulko-ovea, mietin miten ihana onkaan kesä. Ihan meinaa sydän pakahtua kaikkeen vihreään ja kauniiseen ja lämpimään. Tämän voimalla jaksaa  kylmän ja pimeän talven. Ja sen voimalla, että kesä tulee taas aikanaan.

Viinimarjat ovat kypsyneet ja mehua on keitetty urakalla. Ei tarvitse paljon vitamiinipurkkia kallistella, kun vitamiinit saa omasta pihasta. Viinimarjoja, karviaisia, vadelmia, porkkanoita, tomaatteja, kurkkua, perunoita ja metsästä mustikkaa. Niin ja kotipihan kaksi Northblue mustikkapensasta tuottavat mahtavan sadon tänä vuonna. Omenapuut  kantavat valtavaa satoa, mutta on matoset myös löytäneet ne.

Mustarastaspoikue tirskuu tuoksuköynnöskuusamassa eteisen nurkalla. Tuulihaukka pesii naapurin puolella vanhassa variksenpesässä ja huutelee kiikkiitänsä välillä tuntitolkulla. Närhiperhe piti mahdotonta meteliä eilen ja oravaparkaa luulimme kuolleeksi, kun se jähmettyi pesäpönttönsä suuaukkoon pitkäksi aikaa. Kävin vielä vähän myöhemminkin katsomassa sitä. Ja kun silmäluomi liikahti, uskoin, ettei se ole sentään kuollut. Haukka välillä kiertelee ihan oravan kotipöntön ympärillä. Orava on valinnut ikivanhan linnunpöntön tontin perältä yhdeksi kodikseen.

Yöllisillä työmatkoilla näkyy hirviä, yhtenä yönä piti oikein pysähtyä ja alkaa laskemaan. Kyllä, kuusi kappaletta sarvipäitä oli syömässä kaurapellossa.Valkohäntäpeuroja, metsäkauriita ja kuusipeuroja. Mustiolla majailee vajaan kymmenen yksilön kuusipeuralauma. Olen päässyt näkemään ne ihan lähietäisyydeltä. Aikuisillakin on valkoiset täplät selässä. Kettuja, joista viimeksi yksi taas yliajettuna, pieni kaunis ketunpoikanen, mäyriä, supikoiria, rusakoita ja metsäjäneksiä, minkkejä, näätiä. Se susi on vielä näkemättä, mutta täysin mahdollista.

Valkohäntäpeuroja syömässä keskellä päivää postireitin varrella.

IMG_1741_2.jpg

Sillä suunnalla missä yhtenä yönä pelastin lampaan pinteestä, on sudet käyneet aikaisemmin vierailulla ja aika epämiellyttävällä sellaisella. Ihan kotinurkilta on susi tappanut muutaman peuran talvella. Ne jotka asiasta tietävät, sanovat, että tämän seudun susilauman reviirin raja kulkee näillä main.

Ja yhtä asiaa en ymmärrä. Jos törmää peuraan, pitäisi edes sen verran viitsiä, että ottaisi sitä kuollutta eläintä sorkista kiinni ja vetäisi sen tien syrjään. Ei sitä tarvitse siihen ajoradalle jättää makaamaan. Olen muutaman peuran tänä kesänä siirtänyt tien sivuun ja ilmoittanut siitä aluehälytyskeskukseen. Supikoirat ovat vähän kinkkisiä elukoita. Jos sellaisen yli ajaa, kannattaa lähestyä varovasti. Ne saattavat kesken kaiken pinkaista metsään. nimimerk. kokemusta omaava.

Vielä on tämä päivä vapaata ja ensi yönä on taas mentävä. Pari viikoa, niin alkaa loma ja syyskuussa sanon, jotta mukava nähdä Hossa tai Pyhätunturi.

IMG_6478.jpg