Voikukka, maitiaskukka, maitolakki, maitokukka, höyhenheinä, tuulenpuntari, pörröpää, häränsilmä, siansilmä. Rakkaalla? lapsella on monta nimeä.

Pitäisikin alkaa viljelemään voikukkaa. Tai eihän sitä tarvitse viljellä, kyllä se kasvaa viljelemättä. Kaikki voikukan osat, paitsi kukkavarsi (siitä saa hyviä pillejä), ovat syötäviä. Juurta voi käyttää tuoreena tai kuivattuna. Niistä voi tehdä keittoa, muhennosta, paistoksia tai kahvin korviketta, joka on kuulemma erittäin terveellistä. Lehdistä voi tehdä salaatteja. Silloin valitaan mahdollisimman ehytlaitaisia ja varjossa kasvaneita lehtiä. Kukkanuput salaattiin tai ne voi kiehauttaa ja maustaa mieleisekseen. Kukista voi myös tehdä simaa ja viiniä. Niin että siitä vaan.

Tuoreesta kasvista vastapuristetulla mehulla tai kuivatulla rohdolla on paljon käyttöä. Syvään liuskottuneet lehdet ovat rohtovaikutukseltaan parhaat. Ja mihinkä näitä rohtoja sitten käytetään? Maksarohdoksi, lisäämään virtsan eritystä  ja edistämään ruuansulatusta.( Lähde: Ympäristön viherkasvit, WSOY)

Maku on varmaan erittäin terveellinen niinkuin kalamaksaöljyllä.

Meillä kasvaa nurmikolla noin ziljoona voikukkaa. Kukkapenkeissä vähän vähemmän. On ne kyllä kauniita kukkiessaan, ei voi muuta väittää.

Viime syksynä istutetut tulppaanit ovat kauneimmillaan. Helle lyhensi niiden kukkimisaikaa, mutta tänään ne näyttivät erittäin freeseiltä.

 

 

Kannatti syksyn uurastus.

Kun joku vielä keksisi vuohenputkelle hyötykäytön. Meiltä sitä saisi ihan ilmaiseksi vaikka kuinka paljon.