on vielä leivänsyrjässä kiinni. Ja vähän perusjakelunkin leivänsyrjässä.

Viime yönä laski varhaisjakaja 30 kpl valkohäntäpeuraa auton valoissa. No 15 oli komea pukki, jolla oli hienot sarvet. No 17-23 majailevat Fiskarsin keskustassa. No 24 makoili kaikessa rauhassa muutama kymmen metriä edellisistä jalat nätisti mahan alla. No 25 oli pukki joka oli jäädä alle loikatessaan pusikosta. Se olikin ainoa kerta, kun varhaisjakaja joutui jarruttamaan kunnolla ja sen jälkeen etsimään osaa lehdistä lattialta. No 26-29 olivat emo ja kolme vasaa, jotka seikkailevat Fiskarissa. Tällä kertaa nelikko oli tulossa joelta. 

Montaa kertaa sai varhaisjakaja toki käyttää jarruja normaalia kovempaa ja mitenkään tavatonta ei edes tällä reissulla ollut se, että joutui varhaisjakaja pysähtymään ja odottelemaan mihinkä päin arvon sorkkaväki suvaitsee mennä. 

Kertoi varhaisjakajan työtoveri kerran pysähtyneensä odottelemaan peuran seuraavaa liikettä. Joka oli pysähtynyttä autoa päin juokseminen.

Ei viitsi varhaisjakaja paljon ajatella mitä liikkuu yön pimeydessä valokeilojen ulottautumissa.( Piti oikein varhaisjakajan tavata äskeinen sana. Taitaa alkaa varhaisjakajan aivokudos rappeutumaan...) Eikä sitä asiaa ajattele yhtään ne, jotka roikkuvat puskurissa kiinni pimeällä ajettaessa. No nyt eksyi varhaisjakaja aiheesta. 

Varhaisjakaja on myös sijaistanut perusjakelun poissaolevia henkilöitä. Useinmiten sitä henkilöä, jonka tukanväri muuttuu punaisesta sinisen kautta mustaksi ja vaikka minkä väriseksi. 

Näki varhaisjakaja yökierroksellaan peurojen lisäksi vain erittäin kuolleen supikoiran.