Pojanpoika, Eetu, on nyt vihdoinkin saanut oman "auton", Fiat kuussatasen. Se ei haittaa mitään, että siitä puuttuu moottori ja vaihdelaatikko. Eilen se tuli (meidän pihaan) ja tänään sitä on sitten rassattu ja siivottu kolmissa miehin. Vaarikin  joutui hommiin. Kolme jätesäkkiä roskia sieltä siivottiin ja renkaita potkittiin ym tärkeää. Yksi rengas oli jopa alapuolelta tyhjä. Ai, ei kun se kuulemma olikin kokonaan rikki. Ei pysynyt ilma renkaassa. Sanoo Eetu

Tarkoitus olisi tehdä tästä Italianihmeestä talveksi harjoitusauto.

Poika puolestaan on innostunut uudestaan jokkiksesta monen vuoden tauon jälkeen ja ensimmäiset kisat ovat Kokemäellä ensi sunnuntaina. Ja siinä asiassa ei ole esteenä edes Esikoisen tyttären rippijuhlat. Paineita ei kuulemma ole, kun hän aikoo voittaa. Ja minä lupasin, että jos niin tapahtuu niin laihdutan 30 kiloa. Ihan saan rauhassa syödä pullaa vielä sunnuntain jälkeenkin. Vai saanko?

Puheenaiheetkin ovat pojanpoijilla aika autopainoitteiset ja jokkiksesta kuullaan enemmän kuin lääkäri määrää.

Nuorempi pojanpoika, Eemil elikkä Iikka menee ekaluokalle tänä syksynä. Toivottavasti opettaja on autourheilun ystävä. Sillä maanantaina , jos kisoissa ollaan oltu viikonloppuna, koko luokka saa kuulla kisan alusta loppuun ranskalaisittain selostettuna. Siis kädet mukana.

Syvä huokaus.....