on kyllä niin vihoviimeistä puuhaa. Kaikkea muuta tässä maailmassa saa vissiin ostaa valmiina, mutta havuseppeleitä ei. Niitä isoja, joita haudalle lasketaan. Ensin leikkaat havuista 15-3 senttisiä sopivia paloja, sitten kiinnittelet niitä hakasilla, ensin päälipuolelle ja sitten alapuolelle seppelettä. Ja aikaa kuluu. Hartijat on jumissa ja lapaluiden välissä polttelee, alaselkään koskee ja sormen nivelet turpoavat. Etusormen nivel on kuin pingispallo. Se ei taivukaan enää kuin vähän. Valivalivali.

Iteppähän kukkakauppaan lupauduin. Buranaa kuluu taas. Miehelle en uskalla valittaa kun sieltä tulee täyslaidallinen takaisin.

Lillillä  on juoksuaika ja Lassi jo vähän pääsi jyvälle mikä homman nimi on.  Vielä ei ihan niin paljoa kiinnosta kuitenkaan etteikö ruoka voittaisi.  Eri aikaa ulkoilutetaan ja Lilli parka joutuu pitämään housuja sisällä. 6. päivä menossa, toivottavasti loppuisi jo. Viime yönä jo melkein sain nukkua koko yön. Lassi nukkuu muutenkin yöt eteisessä ja Lilli makasi sisäpuolella nenä oven raossa. On siinä pikkukoiralla tuskanpaikat, kun on komea poika ihan kotipiirissä, mutta Matte on niin kova ihminen. Mies muistuttikin jo ties kuinka monetta kertaa, että sen siitä saa, kun ottaa uroksen.  Ennen seuraavaa Lillin juoksua joutuu Lassi puukon alle ja se ainoa esiin tullut kives napaistaan pois ja piilossa olevakin kaivetaan esille.

Kello rientää ja pitää vissiin alkaa töihin valmistautumaan, ottamalla ihan ekaksi särkylääkettä.

Jospa Mies ihan pikkuisen hieroisi hartioita. Mitäs narusta sitä vetäisi?