Hallelujaa-päivä. Taas. Kylläpä viikko meni nopeasti

Olo oli ihan ok, postia 7 laatikkoa + paketit. Lisäksi vähän ylimääräistä kaupungissa. Porukkaa poissa, lomalla muutama, sairaana kai useampi. Joten muut paikkaavat. 

Vakuutuksen myyjä soitti ja vaikka kuinka sanoin, että olen nyt töissä. "Ihan muutama minuutti vaan." Sanoin, etten juuri nyt jaksa, kykene, voi, halua kuunnella, ei se auttanut. Pistin sitten puhelimen kojelaudalle ja annoin mennä. Kun viiden minuutin päästä katsoin, oli myyjä kyllästynyt yksinpuheluun. Anteeksi. Tiedän kyllä, että myyjä teki vain työtänsä, mutta minua harmittaa, kun EI sanaa haluta ymmärtää. Toisin oli lehtimyyjä, joka heti sanoi, että soitan myöhemmin uudelleen.

Jakaessa ajattelin tulevaa Hollannin matkaa ja mietin mitä haluaisin nähdä. Kasviteiteellinen puutarha olis kyllä kiva nähdä.

Työaika loppui 13.30, valmis 16.15. Ylitöitä 2 t 45 min. Mieli kevyt, hyvä olla.

Ruuaksi Miehen mieliruokaa: perunaa, makkarakastiketta ja makaroneja. Minä söin Esikoisen tekemän kaalikääryleen ja salaattia.

Meillä on luumupuu tai useampiakin: Viipurin tummaluumu. Ei erityisen hyvänmakuinen, kitkerä kuori. Ava, eestiläinen lajike, aikainen, makea, mahdottoman isot  hedelmät. Vaarin luumu, joka ei toistaiseksi ole tuottanut hedelmää. Laatokan Helmi, keltaluumu, johon ensimmäiset luumut tänä vuonna. Eivät ole vielä kypsiä. Sinikka, joka siirrettiin Pojan pihalta pari vuotta sitten. On kärsinyt ylösottamisesta ja alkaa vasta toisena kesänä siirron jälkeen näyttää luumupuulta. Ulkolainen luumupuu Raine Claude tai jotain sinne päin. Tosi tuottoisa puu. Yksi iso haara on kuivunut, mutta silti tulee paljon luumuja ja hyviä. Sitten pahnanpohjimmaisena omajuurinen vanha punaluumu, joka kasvattalee uusia taimia pitkin puutarhaa. Luumuja tulee, jos kukinta onnistuu. Lisäksi löytyy villiluumuja, luumunkivistä alkunsa saaneita. Paljon luumuja, syötäviä, vaikkeivat kovin hyvänmakuisia.

Ava

IMG_7472.jpg