sairasloma ja ensi yönä pitää taas vääntäytyä leipätyön ääreen. Onneksi ei ilmesty paikallislehti, pääsee vähän vähemmällä juoksemisella.

Kirjaa en ole ehtinyt avata, sukkaa on kudottu ja ennenkaikkea on nukuttu, kellon ympäri ja sitten vielä vähän lisää. Miten pystyykin nukkumaan näin paljon, eikä tuota mitään vaikeuksia nukahtaa illalla. Kai se on tämä syksy.

Syksy ei minua masenna. Suorastaan rakastan tätä pimeyttä. Harmaita sumuisia päiviä, kirkkaita aurinkoisia pikkupakkaspäiviä, pitkiä pimeitä iltoja, syysmyrskyjä ja joulunodotusta. Enemmän minua masentaa maaliskuu: jalkarätin kokoisia räntälöppösiä, yöllä pakkasta ja kaikki paikat kokkareille jäätyneinä, päivisin lötslöts märkää ja sitten kun lumi sulaa pois, kaikki on niin rumaa, roskia kaikki paikat täynnä ja maa harmaa. Edes pitemmät päivät eivät ilahduta mieltä.

Voisikohan toivoa, että lottokoneen minua kohtaan tuntema vastenmielisyys tällä kertaa olisi hävinnyt, edes vähän. Alku oli jo hyvä, viimeksi tuli lotosta kokonainen euro,siis  €.

Syntymäpäiväkirjassa tämän päivän kohdalla lukee:

Runon raikuvan kuulen,

ja nuoreksi luulen taas itseni,taas elon karkelo käy,

taas viittovi taistot,

veren kuohuvi vaistot-

punahehkunta, jolle ei loppua näy.

Kaikesta huolimatta kummipoika, hyvää 35-vuotis syntymäpäivää.