Poika laittoi jokkisautoa kuntoon koko viikon, pitkiä iltoja. Pojat "hyvänä" apuna. Välillä meni hermot isältä, välillä pojilta. Ja taisi välillä mennä äidiltäkin. Mummi muutaman kerran meni sisälle ja pisti oven kiinni. Mutta vaarilla on hermot terästä. Niin ja Pojan  Appiukkokin oli lauantaina koko päivän kömyämässä autotallissa.

Jokkismiesten tapaan auto oli kuitenkin valmis lauantai-iltana, aika myöhään, muttei sentään mennyt aamuyöhön...

Taisi olla eilen Kokemäellä pitkä päivä, kun olivat kotona vasta puolilta öin ja ilman autoa. Kaupaksi meni auto. Aika rusina finaalin jälkeen se taisi olla. Uudet renkaat, uusi vaihdelaatikko, juuri laitettu pösön moottori. Ja ensi kisaan taas kauhea homma laittaa auto kuntoon. Kunhan sellaisen saa jostain hommattua.

Oli Poika tyytyväinen, oli A-finaalin 7. Videokin löytyy: Kokemäen Kuhmut  2010 A-finaali.

Silloin kun minulla ei vielä ollut näin paljon harmaita hiuksia eli yli 15 vuotta sitten, kierrettiin ahkerasti jokkiskisoja ympäri Etelä-Suomea. Poika ajoi ensin nuorissa ja sitten yleisessäkin muutamia vuosia. Ja jos ei ajanut, niin oltiin Miehen kanssa muuten vaan katsomassa.

Silloin oli kyllä jokkis vähän toisenlaista hommaa. Nyt autot ovat tosi lujaa meneviä, radat tehty nopeiksi ja suurimmalla osalla jokkisporukkaa on rahaa. Enää se ei ole jokamiesluokkaa sananmukaisesti. Jos ei ole mitä satsata, ei myöskään pärjää. Jo pelkästään turvavälineisiin: penkkiin, vöihin, niskatukeen, kypärään, ajoppukuun, kenkiin, hanskoihin uppoaa toinenkin tonni. Ennen oli vain 90 % Kuplia, nyt Fiatteja.

Onneksi iso osa ajaa vielä omaksi ilokseen. Yleensä kolme lähtöä: alkuerä, keräilyerä ja kotiinlähtö.Joskus saattaa onni potkaista ja selviää jopa finaaleihin asti.

Jokkiksessa oli silloin ennen muinoin selostaja A-P M..., joka on tehnyt comebackin monen poissaolovuoden jälkeen. Hän tituleerasi Poikaa Pikku-M:ksi. Kerran Vantaalla kuului tornista: "Syötä niille käärmekeittoa, M....!" Sillä miehellä on sana hallussaan edelleen

" Eteenpäin sanoi mummo lumessa"