on nyt hoidettu puutarhaa. Kaivettu, istutettu, kuokittu, kyykitty, kitketty, kasteltu, siirrelty, kärrätty kottikärrykaupalla hevosenpaskamultaa joka paikkaan.
Norjanangervoaidanne, 15 m pitkä ja tällä hetkellä kolmisen metriä leveä saa lähtöpassit ja siihen  tulee paikka pioneille ym ym ym. Sen jälkeen piha näyttää paljon avarammalta. Uudet perennat on (melkein) istutettu, suklaakirsikka odottaa vielä. Samoin muutama kärhö.
Ystävämme kirvat ovat hyökänneet usealla rintamalla.

Kesäkukat kukoistavat ennennäkemättömällä tavalla hevonpaskamullassa!


Kohta minä istun päivät päästään keinussa ja teen ristipistotyötä. Ainakin kuvittelen niin. Kunhan saan ensin muutamat päivät Puutarhalla pois alta ja Keski-Suomen reissun.

Isä alkaa olla huonossa kunnossa ja käyn tai ainakin yritän käydä siellä useammin. Äiti, joka on melkein kuuro ja joskus kuulee mitä haluaa, sanoi isälle yhtenä päivänä: "Huikkaa sitten, jos tarvitset apua!"  Siinä saisi isä huudella ennenkuin äiti sen peiton alle kuulisi.

Kohta taas yksi sukupolvi jättää tämän maan.