on meidän avioliitossamme toteutunut erittäin hyvin.

Minä teen sisätyöt, hoidan pankki- ym muut asiat. Mies hoitaa kaikki ulkotyöt, saunanlämmityksen, polttopuiden teon ja sisäänkannon, puutarhassa  ruohonleikkuun ja kasvihuoneen  kastelun + konetyöt. Joskus pyynnöstä saatamme astua toistemme "tontille". Mies kyllä nykyään välillä pyytämättäkin, eläkkeellä kun on.

Silloin kun olin kotona lasten ollessa pieniä, hoidin kodin ja lapset. Miehen hommiin kuului leivänhankinta ja polttopuiden teko. Rahaa ei kyllä koskaan ollut, mutta ei nälkää nähty ja vaatettakin riitti lasten päälle. Kun ei rahaa ollut, teimme eväsretkiä, kävimme onkimassa, hiihtämässä yhdessä ja kyläiltiin ahkerasti naapurissa korttia pelaamassa. Aina sai joku mennä "Maijan" kanssa nukkumaan.

Ymmärrän  sen että jos molemmat ovat töissä,  tehdään kotitöitä yhdessä, sen mukaan kuin niitä osaa. Eikä ne tekemättömät työt mihinkään karkaa.

Äidit  (ja isätkin)  tässä maassa voisivat opettaa lapsensa siivoamaan jälkensä, ettei sitten näitä uusavuttomia possuja syntyisi. Siinä se nuorenparin hermo kiristyy, kun kumpikaan ei osaa mitään. Edes sotkujansa siivota. Tässä syyttävä sormi kyllä osoittaa vakavasti sinne lapsuudenkotiin päin.

Me äidit yleensä ollaan niitä, joiden mielestä kukaan muu ei osaa tehdä mitään kuin "minä itse" Onko sillä niin väliä, jos Mies tai jälkikasvu on imuroinut, mutta unohtanut sohvan alusen. Ei ole, mutta täydellinen äiti motkottaa ja niin tapetaan se pienikin mahdollinen kotityökipinä. Itsekin asiaan joskus syyllistyneenä. Eihän ne kotityöt lapsista koskaan mitään mukavia ole, mutta kyllä niitä välillä pitää käskekin, eikä vaan tasoitella tietä, niin että muksut luulevat kaiken tulevan tuosta vaan. Eikä mitään tarvitse tehdä. Kyllä "Pappa betalar."

ja sitten ihan jotain muuta: Seksi pitää paikat kunnossa , sanoo tämän päivän Salon Seudun Sanomat.

siispä, lakanoita kaikki pöllyttämään ja se saakelin telkkari kiinni.