sanoa, että melkeinpä hävettää. Tai sanotaan suoraan, että hävettää.

No, miksipäs näin?

Meikäläinen on tässä valittanut, kun on niin ankeeta ja harmaata ja synkkää. Tänä aamuna sitten luin HS:n kuukausiliitteestä  miehestä, jonka järki on terävä, varmaan terävämpi kuin minun konsanaan. Ja joka on 19 vuotta maannut halvaantuneena vuoteessa. Vain silmät  liikkuvat ja toisen käden peukalo muutaman millin. Käännetään kolmen tunnin välein. Ruokitaan letkulla.

Tässä saa taas pistää elämän arvoja pikkuisen järjestykseen. Miksei sitä opi nauttimaan elämästä silloin kun se on mahdollista. Ja mitä muuta tälläinen elämä kuin minun olisi. Nälkää ei ole nähty, lapset ovat terveitä, lapsenlapset ovat terveitä, on kunnollinen mies vierellä, on oma asunto, on tavaraa joka lähtöön, on koirat, on viihdykettä, televisiostakin näkyy kai 30 kanavaa, (eikä muka tule mitään katsottavaa), saa tulla ja mennä niinkuin haluaa omin jaloin, on töitä, on vapaa-aikaa. Ja tässä vaan valitetaan.

Häpeän.

Ja sitten ihan muuhun asiaan. Eilen oli asiaa pankkiin. Koirat autoon ja menoksi. Nanna kun on pieni otus, niin se matkustaa takapenkillä tai sylissä. Mies meni ensin autosta ja sitten minä. Enpä saanut ovea kuin raolleen, niin Nanna ampaisi ulos. "No nyt se kehvana karkaisi" Ei ollut houkuttelemalla kuin lähietäisyydelle, joten sanoin Nannalle; että ole sitten. Minä menen pankkiin. Ennenkuin ehdin pankin ovelle, niin Nanna oli jo pankissa. Se kiiti kuin salama asiakastiskien takaa suoraan pankinjohtajan huoneeseen. Siellä se sitten selällään kellotteli ja pankinjohtaja täti rapsutteli mahaa. Onneksi ei olluit viereisen ruokakaupan ovi auki. Se olisi varmaan kiitänyt kaupassa edestakaisin, ryöminyt hyllyjen alla ja haistellut makkarapaketteja. Olisikohan sitä saanut siellä kiinni ollenkaan?

Kilvanajaja on Honkajoella asti tänään ajamassa. Siellä varmaan on ihan pimeää ennenkuin kisat on ajettu.

Mies seuraa kilpailua onlinessä melkein suorana. Olisi vielä kuvayhteyskin, niin ei tarvitsisi edes kilpailuissa käydä.