alkoi tutun jäykän niskan kanssa. Taas ole saanut kylmää työsuhdeautolla ajellessa. Ja niskassa sen heti tuntee. No nyt sentään voi ottaa niitä väsyttäviä lamautuslääkkeitä. Ei ole väliksi vaikka nukahtaisi kesken päivän.

Harmittaa vaan, että ristipistotyötä on vaikeampi tehdä kun niska ei taivu. Ja mustikatkin saavat olla toistaiseksi metsässä. Eikä uiminenkaan tahdo sujua kuin selällään. Mutta sillä ei niin väliä, kun vesikin on niiiiin kylmää. Eilen olin pojanpoikien kanssa mökillä ja lapset uivat ja saunoivat niin kauan, että olivat ihan punaisensinisenkirjavia.

Jaahas, mattopyykki odottaa. Heti aamusta kun menee niin pääsee poiskin. Pihalla me matot pestään. Siihen tarvitaan: painepesuri, tarpeeksi iso alusta, tässä tapauksessa keittiöremontista yli jäänyt muovimaton kappale, pitkävartinen harja, mäntysuopaa ja ahkera mies.

Minä käyttelen painepesuria ja mäntysuopaa ja mies harjaa ahkerasti. Ja puhdasta tulee. Ja nurmikko kasvaa.

Maija on kuin eri koira nyt kun sillä on lyhyt karva. Ihan eri koira ulkonäöltään kuin myös tavoiltaan. Se leikkii paljon enemmän, eikä ole niin säikkykään enää.