euroa vuodessa on erään suuren kotimaisen yhtiön johtajan palkka, bonukset ja muut pikkuosingot. Lisäksi kyseinen herra saapi HS:n tietojen mukaan 2.150.000 euroa jos potkitaan pihalle.

Meikäläisen palkka on n 4.183.250 euroa pienempi vuodessa  ja potkujen jälkeenkin  on irtisanomisajan palkka joka lienee kolmisen tonnia.

Johtaja XX käskyttää kaikkia alaisiaan, lentää ympäri maailmaa, syö kalliissa ravintoloissa, katsoo aikaa  Rolexin kellosta joka on maksanut mahdollisesti kolme kertaa meikäläisen vuosipalkan, kokouksia, kokouksia, kokouksia  Helsingissä, Hongkongissa, Kalkutassa, New Yorkissa, huomenna täällä, ylihuomenna siellä. Voi ostaa kaiken mitä ikinä mieli tekee. Näkee perhettään luultavasti aika harvoin,mikäli hänellä perhe on. 

Ja sitten ihan toiseen todellisuuteen.

Alaisia ei ole. Ainoa käskytettävä on Mies jolta suurin osa käskyistä menee ihan ohi korvien. Ei paljoa tarvitse onneksi matkustella. Koti on maailman paras paikka. Kotoa syödään kotiruokaa, joskus haetaan pitsa tai hampurilaiset. Kelloa ei ole. Aika katsotaan Nokian ikivanhasta puhelimesta, joka on muuten isän vanha. Tai seinäkellosta. Ei se nyt ole niin tarkkaa mitä kello on. Paitsi töihin herätessä. Olen erittäin passiivinen yhteiskuntaeläjä, ei yhdistystoimintaa, ei kokouksia. Ainoa aktiviteetti yhteiskuntaelämän saralla on vaalit. Mies pyörii jaloissa ja lapsetkin, Kuopusta lukuunottamatta, on samalla seudulla

Meikäläinen ponkaisee sängystä ylös klo 0110 kuutena aamuna peräkkäin ja hilpasee töihin vanhalla toiotallaan. Ajelee satakunta kilometriä kesäisessä/syksyisessä/talvisessa/keväisessä yössä joskus hyvällä, joskus vähemmän hyvällä mielellä, tulee kotiin ja aamu-unien jälkeen venyttelee varovasti (Tässä iässä kun ei enää voi venytellä oikein pitkään ja hartaasti kun alkaa suonta vetämään jostain kohtaa) Miettii mitähän tänään tekisi. Puutarhatöitä, kirpparikierroksen, ystävälle kylään, ristipistotyötä, ottaisiko hyvän kirjan, huoltaisko koirat, leipoisiko vai pitäisikö peräti tehdä vähän kotitöitä. Nauttii iltapäiväkahvit pitkän kaavan mukaan Miehen seurassa.  Usein päivä kuluu kuljeskellessa katsellen luontoa tai muuten vaan ihmetellessä.

Ei elämä sentään aina ole pelkkää päivänpaistetta. Siihen on kuulunut normaalit elämän murheet :lapsista, lastenlapsista, läheisten poismenoja, rahahuolia, sairautta. 

Kuinka onnekas kuitenkin olen !!  Ei ole valittamista.