vaikeaa voi olla yhden pytyn kannen ostaminen.

On se.

Ajetaan (siis vaimo ajaa)  lähimpään rautakauppaan (15 km). Etsitään myyjä kolostaan ja ihmetellään kansia ja hintahaitaria ja reikien väliä.

Ajetaan takaisin kotiin ja mitataan uudestaan. Ajetaan ( vaimo taas) parin viikon päästä kaupunkipahaseen taas, kun sattuu muutakin asiaa olemaan. Päätetään, ettei meidän pytty tarvitse yli viidenkympin kantta. Eli ostetaan se halvempi versio.

Jossa sitten onkin ruuvit tappien sijaan. Sentään reikien väli on oikea. Mies etsii paikasta nimeltä jemma erinäisiä tavaroita ja tekee taikansa ja vot, kansihan on kuin pytylle tehty. Eikä mennyt kuin tunti.

Tähän episodiin liittyi vielä Plastic Paddingin ostaminen. "Se sellainen pahvirasia....." No semmosta pahvirasiaa ei sitten löytynyt  ja myyjä esitteli sieltä Tokmannin hyllystä sitä ja tätä ja tuota ja vaikka mitä Paddingia. Kaksi purkkia toin kotiin ja Mies sanoi, että ihan hyvä... Kun ei vissiin muutakaan uskaltanut sanoa. Sen verran jo hermostutti kaupassa kävijää.

Kierrätyskeskuksesta löytyi iso pino kankaita kolmella eurolla.....

Mutta kirkonkylän osuuskaupasta ei löytynyt tattirisottoon kunnon parmesanjuustoa. Piti ostaa valmiiksi raastettua. Eikä Fazerin kauraleipää. Sitä kuulemma tilataan kauppaan kaksi kappaletta päivässä. 

Risotto oli kaikesta huolimatta hyvää....