Tässä meidän perunanviljely pähkinänkuoressa:

Mies äestää perunanmaan ja laittaa istutuskoneen kuntoon.

Sitten vertaillaan almanakkoja, jotta saadaan kaksi istuttajaa yhtäaikaa paikalle.

Kun perunat on istutettu, Mies ihmettelee tuliko nyt apulantaa varmasti molemmista tuutteista vakoon. Sitten Mies ihmettelee ovatko siemenperunat liian syvällä.

Pari viikkoa menee ihan hyvin, sitten alkavat rikkaruohot itää ennenkuin perunantaimet ovat pinnalla. Mies kuokkii koko pellon ja kiukuttelee. Sitten mullataan, kun taimet pilkistävät. Sitten taas kuokitaan parin viikon päästä  rikkaruohoja ja mullataan vähän myöhemmin.

Heinäkuun lopulla alkaa Mies päivitellä perunaruton iskemistä ja tutkiskelee joka päivä useaan otteeseen perunanvarsia. Ja kiukuttelee ruton ilmestymistä. Sitten Mies niittää jossain vaiheessa perunanvarret.

Syyskuussa Mies alkaa perunannoston, kunhan saa ensin säädettyä vanhan vispilänostokoneen oikealle syvyydelle. Ja sitä säädetään useaan otteeseen perunannoston yhteydessä. Ja päivitellään a) ruttoisia perunoita b) myyrän syömiä perunoita, c) liian isoja perunoita, d) liian pieniä perunoita, e) sitä, että nyt meni siemenperunat sekaisin,  f) paljonko nostokone jättää nostamatta, e) tulikohan ne istutettua liian syvälle keväällä, g) älä kerää niin pieniä........h) ensi keväänä ei kyllä laiteta kuin aikaista perunaa pari vakoa.

Sitten perunoita kuivatellaan liiterissä viikko, pari. Mies harmittelee, ettei Poika ole varmaankaan jättänyt kellarin ovea auki, jotta kellari jäähtyisi kesän jäljiltä.

Sitten Mies käy heittämässä vanhat perunat pois kellarista ja vie uudet tilalle.

Pitkin talvea Mies ihmettelee, onkohan kellarissa liian kylmä. Onko varmasti laitettu ovet kiinni pakkasella, jos sieltä on haettu perunoita.( Mutta se on turha huoli, sillä Poika ja Miniä ostavat perunat kaupasta tai syövät pastaa ja riisiä.)

 Ja sitten vihoviimeksi ostetaan parempia perunoita kaupasta.

Ja seuraavana keväänä alkaa sama rumba taas.