olen minä. Tosin sanotaan, että pyhäpäivän työllä ei ole siunausta. Tiedä sitten vaikka isäjumala olisikin levännyt tiistaina.

Ekaksi on huusholli siivottu, vaikkei siitä mitään hyötyä ole. Illalla on taas ihan saman näköistä. Koirat juoksevat perunamaalle ja sisään ja perunamaalle ja sisään. Onpahan  siistiä edes sen aikaa kun vieraat ovat kylässä.

Toiseksi olen saanut itsestäni niin paljon irti, että olen paistanut suklaa-kookosruutuja. Ainakin päällinen niihin oli niin hyvänmakuista, että ei meinannut piirakalle edes riittää. Ohje on Pirkan ruokalehtisestä.

Kolmanneksi ensimmäinen pari jouluun mennessä "pitää valmistua" sukista on melkein valmis. Kaikesta vastustuksesta huolimatta.

Neljänneksi ensi yönä pitää taas vääntäytyä töihin, vaikka se ei liitykään mitenkään pyhäpäivän töihin.

ja ettei totuus unohdu: Mitä kovemmin tuulee, sen korkeammalle leija lentää.

Tänään tuulee oikein kunnolla, joten ei muuta kuin leijailemaan. Ed. mainitulla ajatuksella voi tietysti olla joku syvällisempikin tarkoitus, mutta minun putkiaivot tulkitsee sen ihan kirjamellisesti.