Voi ahteri. Ei vettä kuin muutama tippa. Ihan kokonaista 2 mm! Maa on kuiva kuiva beduiinin sandaalinpohja!

Ja me kun varauduimme kunnon myräkkään. Autonkin ajoin talliin, jos vaikka niitä golfpallon kokosia rakeita sattuisi satamaan. Kun tummat pilvet lähestyivät, pistettiin päivänvarjo kiinni, aseteltiin keinun tyynyt, otettiin koirat sisälle, suljettiin ikkunat, laitettiin ulko-ovi kiinni, otettiin pois telkkarin ja tietokoneen johdot ynnä puhelimen laturit.

Ja sitten odoteltiin. Jes, nyt sataa jo! Muutaman kerran jyrähti jossain kaukana ja sitten alkoikin jo aurinko paistaa. Voi pakana! Kyllä oltaisiin sadetta kaivattu ja kovasti.

Pelolla odoteltiin, että jos sattuukin kohdalle hirmu ukkoset. En niitä missään tapauksessa toivo. Mutta jos sellainen on tullakseen, pitää vähän varautua. 

Kovin montaa kertaa ei meidän tässä asuessamme, yli 40 vuotta, ole ihan kauhu-ukkosta ollut, mutta olemme mekin osamme saaneet..

Silloin kun salama iski taloon parikymmentäkunta vuotta sitten. Tuli sähköjohtoon reikä ja vintissä pölysi pitkään. Siellä kun on eristeenä kuivaa turvetta. Satavuotisia peruja. Iski se toisenkin kerran samalla tavalla. Silloin Mies kuskasi pois äidin antennin alle viemän vanhan hetekan. Sen jälkeen on talo saanut olla rauhassa.

Samoihin aikoihin salama iski naapuritalon viereen johonkin. Talon emäntä pyörtyi, koira meni paniikkiin ja vesiämpäri talon nurkalla hajosi. 

Kaikista pahin myräkkä oli Tapanin päivän myrsky, joka iski koko voimallaan seudulle. Sattui vielä Kuopus miehineen olemaan täällä ja Puukenkämaan urbaani väki oli suorastaan kauhuissaan parin vuorokauden sähköttömyydestä.

Eikä vettä ole tiedossakaan, jos katselee säätiedoituksia.