tässä taas vietetään. Muutenkaan ei oikein ole mieli korkealla. Onneksi ollaan kevättä kohti menossa hiljaa mutta varmasti. Tekemistä kyllä on ettei sen puoleen. Jos ei muuta niin katselen olohuoneen ikkunasta lintuja. Ihan korkean omakätisesti laitoin ruokintapaikan sinnekin, ison männyn katveeseen. Järripeipot tulivat heti ruokailemaan. Ei tarvitse pelätä haukan päivittäistä vierailua niinkuin puutarhan puolella.
Jos ei noita nelijalkaisia karvaisia kavereita olisi niin ei tulisi edes raitista ilmaa haukattua. Mutta nyt on ihan pakko mennä ulos. Varsinkin Lilli alkaa levottomaksi, inisee, tökkii kuonolla ja ravaa ympäri huoneita ja jos sekään ei auta niin haukkuminen tehoaa aina. Eikä suinkaan yksin pihalle Lilli mene. Ehei. Lassi makoilee paksun turkkinsa kanssa pitkiäkin aikoja portailla ja tarkkailee lintuja.
Tänään ulkoiltiin vain tontilla. Saatiin miltei tunti kulumaan. Jänikset olivat käyneet nakertamassa omenoita, jotka heittelin kauriita varten aidan taakse. Siinä oli nuuskimista pitkäksi aikaa.

Näkymä tontin takaosasta pelloille.


Korkeimmalta kalliolta on hyvä tarkkailla mitä ympäristössä tapahtuu.



Lunta ei paljoa jäänyt kalliolle vesisateen jälkeen. Mutta uuttahan tuota satelee joka päivä. Kyllä tästä taas siperialainen talvi tuntuu tulevan. Yöks.