yö!

Tähtitaivas, kuunsirppi valaisi maisemaa, sumua, ja sitten taivaanrannassa mieletön ilotulitus. Tosin vain valkoisena. Onneksi niitä paukkuja ei myydä kellekään. (uutinen: xxx yhtiö sekaantunut laittomaan ilotulitemyyntiin). Piti oikein pysähtyä katsomaan.

Ja se peuramäärä!  Joka peltoaukealla silmät kiiluivat. Muutaman kilometrin matkalla viime yönä toistakymmentä peuraa, isoa ja pientä sekä kolme pukkia. Pukit taisivat liehitellä naarasta, joka lähti samasta paikasta. Ei ne muuten samassa laumassa olisi viihtyneet. Ja entäs se lauma, joka jää valokeilan ulottumattomiin! Kyllä sai hiljaa ajella tietyillä tieosuuksilla. Oikein alkoi jo huvittaa, peuraa oikealla, peuraa vasemmalla, peuraa tien yli. Yksi onneton kompastui hypätessään ojan yli. On jarrutesti taas tehty. Useampaan kertaan.

Muutama iso rusakkokin loikki. On niitä näköjään jokunen säästynyt ilveksiltä. Ehkäpä ilvekset popsivat peuroja. Ja lampaita. Semmonen rusakko kun eksyy talvella puutarhaan niin tulee hoideltua korkeampikin omenapuu. Takajaloilla seisten 1,20 m, ainakin

Ja rusakosta tuli mieleen eräs talvi. Huomattiin, että nyt on väiski käynyt. Yhtenä talviaamuna väiski olikin aterialla, juuri takajaloillaan pinnistäen. Sinne hävisi silmu toisensa perään. Mies äkkiä hakemaan aataminaikaista haulikkoaan. Panokset hukassa! Kun sitten vihdoin panokset löytyivät ja haulikosta puhalleltiin pahimmat pölyt ja se saatiin ladattua, oli väiskikin häipynyt. Mies kävi rapuilta ampumassa  perään niin että haulit ropisivat.  Varmuuden vuoksi.

Mihin lie hävinneet kesän ruipelot supikoirat. Nyt teillä lyllertää sellaisia tynnyrinpuolikkaita. Ovat olleet ruoka-aikana kotona.

Siivouspäivä. Pyrkii taas villkoirat käymään sohvan alta nilkkoihin.