uusi vuosikin on käynnistynyt mukavasti koronan kanssa. Tosin ei koronaa ole vielä meidän huushollissa näkynyt, mutta kaipa se tänne Raaseporin periferiaankin löytää.

Mielenkiintoinen talvi on ollutkin tähän mennessä. Ihan on joutunut sisäruokintaan välillä, kun on ollut lievästi sanottuna liukasta joka paikassa paitsi umpihangessa.

Neiti Sievänen potee yhä pahenevaa sydämen vajaatoimintaa, muttei sitä tunnu ulkona muistavan ollenkaan vaan painelee kuin nuori neitonen.  Yskittää aamuisin ja joskus välilläkin. Luopumista yritetään työstää, mutta iso reikä jää, kun tulee aika jättää hyvästejä.

Ja sen lisäksi pitää vielä katsella kuinka lyhyt muisti on maailmanjohtajilla.. Ei ole enää muistissa aika 60 vuoden takaa.  No sen Amerikan Bidenin ei kai tarvitse muistellakaan. Amerikkalaiset kun ovat melkein  aina onnistuneet tapella jonkun toisen mailla. Venäläisillä taas olisi maata vaikka muille jakaa siellä Uralin takana. Ei sitä ole kai saatu asutettua vieläkään, vaikka yritystä on ollut jo vuosisatoja. On sinne raahattu Suomestakin porukkaa, mutta ne ryöttäät pyrkivät kaikin keinoin takaisin . 

Vanha sananlasku sanoo, että valheella on lyhyet jäljet. Voi sillä lyhyet jäljet ollakin, mutta nykyään valehtelu on ihan yleistä ja jopa näköjään suotavaakin. Siellä vallan kukkuloilla valehdellaan niin että kaikki tietävät puheen valheeksi, mutta nyökytellään  ja ollaan niin samaa mieltä, ettei vaan oma pieni valtaistuin kaatuisi. Ja vaikka korkein oikeusaste toteaisi sylliseksi ja todisteet olisivat pitävät, pitää vakuutella että en minä vaan ne muut.

Sydäntä kevennetty. Vielä mietin pitäisikö kriisikaappi täyttää.