Aamupalan jälkeen eväät kasaan ja auton nokka kohti Pallastuntureita.

Ensin piti tietysti tutustua Luontokeskuksen näyttelyyn. Tämä Luontokeskus esitteli pohjoisen lintuja, eläimiä ja kasvillisuutta. Olen aina luullut,että sopulit ovat paljon isompia. Mutta ne ovatkin myyrän kokoisia, aika nättejä tyyppejä.

Pikkuisen aikaa pähkäiltiin,että mikäs reitti kivutaan. Päätettiin mennä suorinta tietä Palkaskeron huipulle. Ja ei muuta kuin kiipeämään..

 

Lappi%20Liisa%20ja%20Anni%20-2014%20003-

"Katso,olemme melkein huipulla!"  Vaan mainoksen sanoin:Eikä tässä vielä kaikki! Uusi tasanne ja uusi jyrkempi rinne.Eikä tässäkään vielä kaikki. Pallashotellikin hävisi kiivetessä näkyvistä.

Tuli oikein lämmin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Oli täysin hiljaista. Ihan pieni tuulen vire kävi. Teki oikeasti mieli heittäytyä siihen variksenmarjamäättäälle , eikä lähteä ollenkaan pois..

Matkalla ylös näkyivät muutkin tunturit. Tässä Pyhäkero ja Taivaskero. Taivaskero näistä huipuista korkein 809 m merenpinnan yläpuolella. Joku patikoija kyllä katsoi teknologian ihmeestään, että Palkaskerolla korkeusmittari näytti 639 m!

Lappi%20Liisa%20ja%20Anni%20-2014%20063-

Huipulle päästiin. Maisemat niin komeita.....

Lappi%20Liisa%20ja%20Anni%20-2014%20016-

Aikansa kutakin ja luonnonlakien mukaan se joka menee ylös, tulee myös alas. Niin mekin. Merkittyä reittiä pitkin.

Lappi%20Liisa%20ja%20Anni%20-2014%20032-

 

Lappi%20Liisa%20ja%20Anni%20-2014%20115-

Mikä ihana päivä! Vaikka jalat olivatkin lievästi sanoen hieman jäykät ja varpaat huusivat armoa.

Tänään suuntaamme Äkäslompoloon.