voi hyvänen aika, että tähän maailmaan mahtuu tavaraa ja roinaa, jota ei ihan takuulla monikaan ihminen tarvitse. Mutta onhan se kauppiaaan yritettävä. Käytiin eilen Formamessuilla ja huhhuh. Mihin ihmeeseen ihmiset tarvitsevat kaikkea tuota tavaraa? Kysynpähän vaan.

Yhtenä yönä ajellessani oli törmätä peuraan. Ja kun aikani ihmeteltiin toisiamme lumihiutaleiden hiljalleen valuessa taivaalta, tulin siihen tulokseen, että kas, kuusipeura. Wikipedian mukaan kuusipeuraa on Inkoon saaristossa, mutta nyt näyttävät levittäytyneen jo tännekin. Poika näki sitten päivällä kuuden kuusipeuran lauman samalla alueella.

Meille on muuttanut asustamaan halvatun varpuspöllö. Siinä se puussa kököttää tuntikaupalla, niin etteivät pikkulinnut uskaltaudu lintulaudalle. Eikä mokoma edes pelkää. Mies jo sitä viskasi lumikokkareellakin, ohi tosin. Pöllö siirsi itseään kaksikymmentä senttiä ja vaaniminen jatkuu. Pitänee siirtää kohta lintulauta metsän reunaan ison kuusen suojaan.

Ensi yöksi on luvattu kunnon lumimyräkkää ja vähän Itellan varhaisjakajaa jännittää, mitenkä lehdenjako sujuu. Piirikin on yli 80 km pitkin ja poikin maaseutua. Oma lumilapio pitää muistaa ottaa mukaan, kun työsuhdeautoissa ei sellaista ole.

 Aamulla töistä tullessani kökötti tien poskessa komea nojatuoli! Se oli aika huvittavan näköinen siinä lumivallin päällä.

Näin se menee ja on jo helmikuu.