tämäkin armon vuosi lähestyy loppuaan. 

Mitenkä ihmeessä tässä iässä aika menee niin nopeasti. Äsken oli vielä mitä kaunein syksy ja nyt ollaan kohta jo taas tammikuussa.

Töitä on tehty tänä vuonna enemmän kuin koskaan ennen. Välillä ihan näännyksiin asti. Vaan eipä tarvitse enää parin vuoden kuluttua. Tai sittenkö ne kiireet vasta alkavat.

Pää on kyllä tavallisen tyhjä  ja vaikka ajatuksia siellä pyörii joskus, ne eivät millään löydä tietä ulos. Tai ei voi sanoa, että pää on tyhjä. Se taitaa olla liiankin täynnä. Kaikennäköisiä suunnitelmia, unelmia ja hyviä tekoja. Aika menee tuumiessa tämän nykymaailman menoa ja sitä kuinka erilaista oli elämä silloin, kun lapset olivat pieniä.

Ollaan muuten Miehen kanssa siinä iässä, että lapsuuden muistot tulevat mieleen ja niitä on ahkerasti kerrottu lastenlapsille. Joista muuten ensimmäinen lentää pois pesästä. Ihan äsken hän oli meidän pikkuprinsessa Käläkälä.

Joulua on vietetty rauhassa ja hartaasti. Aattona syötiin riisipuuro kaikki perheen kynnelle kykenevät yhdessä. Poika ja miniä  hehkuttivat lapsetonta joulua ja ainakin aikomuksena oli lyödä ulkolaudoitusta. Voi olla, että jäi aikeeksi. Nyt ymmärrän hehkutuksen, kun vanhin perheen neljästä pojasta vieraili eilen tässä. "Päläpäläpälähehheeheepäläpäläpälä" loputtomiin. Poika huokasi ja sanoi, että siellä kotona on kolme samanlaista.....

Esikoisen perheessä oli oikea perhejoulu, koko perhe ja poikakaveri sekä me isovanhemmat vielä paketteja availemassa ja joulukahvia nauttimassa. 

Tytär oli joulunpyhät töissä. Onneksi sentään aattona pääsi Esikoisen perheen joulupöytään. Kaikille tuotti suurta huvia Nanna, joka on himopaketinavaaja. Se tulee ihan hysteeriseksi  ja repii ja raastaa paketteja ja osaa se mököttääkin, kun ei vähään aikaan sanota, että tässä on Nannalle.

Kuopus toipui Puukekämaassa aikaerosta tultuaan aatonaattona Washingtonista, missä Kuopuksenmies sai Master-tutkinto todistuksensa. En nyt muista mikä Master hänestä tuli, mutta kyllä se oli hirvittävän työn ja esseiden kirjoittamisen takana.

Eipä muuta kuin nokka pystyssä kohti, niinkuin sanotaan, uusia pettymyksiä. Hahaa

Ja hirvittävän hyvää, antoisaa ja iloista uutta vuotta kaikille!!

35 vuotta sitten jouluaikaan otettu kuva joka herättää paljon muistoja. 

img089%20%E2%80%93%20Kopio.jpg