on poissa ystävä. Vain mukavat muistot jäivät jäljelle.

Sinne hänet haudataan vanhempiensa viereen kirkkomaahan yli  90 vuoden iässä. Kuinka mukavaa olikaan jutella vanhoista ajoista ja uudemmistakin näiden vuosien aikana kun olemme tunteneet.

Mieleeni ovat jääneet kertomukset kohtalokkaasta saattomatkasta joskus 1920 luvulla. Veli oli lähtenyt tansseista saattamaan tyttöä kotiin. Paluumatkalla tytön mustasukkainen sulhanen pieksi veljen ja heitti hänet sillalta jokeen. Sille tielle veli jäi. Koskaan ei murhaaja joutunut tuomiolle, kun ei löytynyt tarpeeksi näyttöä, mutta kuolinvuoteellaan oli tunnustanut papille. Kertoman mukaan oli murhaaja kärsinyt pahemman henkisen rangaistuksen kuin maallinen tuomio olisi ollut.

Toinen juttu oli isoisästä, (vai olisikohan se ollut isoisänisä, en ihan tarkkaan muista) reestä ja sudesta. Tämä tapahtui joskus 1800 luvun puolivälissä. Isoisä oli ollut ajamassa reellä metsätaivalta kun yht´äkkiä hyppäsi susi rekeen. Susi sai piiskasta, mutta ennenkuin se hyppäsi pois reestä, oli pissannut isoisän päälle.

Lepää rauhassa Signe.