lähti Amerikoihin viikon visiitille. Kymmenen vuotta sitten hän oli siellä piikomassa eli hienommin sanottuna aupairina. Ystävyys on säilynyt. Nanna on niin vikisevällä tuulella. Mahtaako se aavistaa, ettei näe emäntää viikkoon.

Olo taitaa tuntua paljon pahemmalta nyt kuin kymmenen vuotta sitten Tyttären lähtiessä vuodeksi pois. Olen jo niin tottunut, että lapset asuvat tässä lähistöllä, paitsi Kuopus. Sitä paitsi maailmasta on tullut turvattomampi paikka. Tai ainakin siltä tuntuu.

En ole koskaan yöllä pelännyt mitään, mutta viime aikoina kaikenlaiset rasahdukset saavat katselemaan ympärille vähän tarkemmin. En voi sanoa,että vieläkään pelkään. Viikonloppuisin kaupunkipiireillä kyllä vähän mietin mitä jaan ensiksi. Jättöpaikkakin on kapakan takapihalla. Kaikenlaista kyydinpyytäjää siellä aina hilluu. Luulipa eräs tyyppi, että jakajan auto oli taksi, eikä millään meinannut uskoa. Sitten vasta kun eräs vähän raavaamman puoleinen jakaja suutahti ja melkein otti niskaperse- otteen kyseisestä kyytiin pyrkijästä, meni kaaliin ettei se taksi tosiaan olekaan.

Lehdessä oli kirjoitus siitä, miten liian vähän nukkuvat ja liian paljon nukkuvat oppivat huonommin. Yöunen pitäisi olla vähintään 7 tuntia. Monikohan koululainen mahtaa nukkua 7 tuntia yössä. Ainakin yläasteikäiset  istuvat tietokoneella yömyöhään. Ja monenkohan työssäkävijän yöuni on tarpeeksi pitkä?

Meikäläisen yöunet jäävät useinmiten kolmeen neljään tuntiin. Aamu-unilla sitten jatketaan vielä pari tuntia, joskus enemmänkin. Nyt oli kaksi vapaayötä ja univelkoja otin takaisin oikein kunnolla. Sen olen huomannut, että jos jotain pitää  töissä yöllä laskea, on ihan suosiolla paras hakea kynä ja paperia. Ei päässälaskusta tule mitään. Onhan yötyö muutenkin elimistölle rasitus. Eikös siitä seurannut sydänvikaa ja diabetestä ja mitä muuta. Saamattomuutta?

Mutta älä menetä epätoivoasi: Miksi tänään olisi sinun päiväsi, kun maailmassa on miljardeja ihmisiä?