Nuo kuolemaa halveksivat gladiaattorit! Heitä kohtaa pimeällä tiellä aamulla töistä tullessa useampiakin.

Jonkinlainen pikkutuikku, otsalamppu tai juuri ja juuri himmeästi hehkuva taskulamppu, joillakin jopa ihka oikea asiaan kuuluva pyöränlamppu luo valoa pimeään, että näkee sentään missä valkoinen viiva on, ettei ihan pientareelle aja.

Urheasti nämä kuolemaa silmään sylkevät pyöräilijät polkevat ajoradan reunassa VAIKKA SE HALVATUN PYÖRÄTIEKIN ON SIIHEN VIEREEN KERPELE RAKENNETTU.

Eikä näillä urheilla pölkkypäillä ole taaksepäin minkään maan takavaloa ja jos Herra, Rouva tai Neiti ei ole pukeutunut jonkinsortin heijastinliiviin, voipi enkelikuoro kohta laulaa. Ja siitä saa kyllä syyttää ihan itseään.

Hulluja on monenlaisia! Että mua korpee!