jossa on viisi lasta. Ei väliä ovatko lapset tyttöjä tai poikia, lopputulos on ihan sama.

Pieninä lapset jopa tekevät niinkuin pyydetään:" Ole kiltti ja vie nuo roskat pussiin. Kävisitkö hakemassa postin. Vietkö lelut laatikkoon.  Jne Jne " 

Tulee kouluikä ja siitä sitten hamaan tulevaisuuteen:" Joo kohta. JOO JOO. Aina mun täytyy. Miksei Matin tarvitse koskaan tehdä mitään. Emmä jaksa. Mä pelaan vaan tän loppuun. Mä joudun aina tekemään kaiken tässä perheessä ja kenenkään muun ei tarvii. Anna vitonen niin mä vien. Kyl Mattikin vois tehdä jotain. Mä oon tehny paljon enemmän kuin toi. Jne jne"

Asia muuten pelaa hyvin toiseenkiin suuntaan: Aina toi saa, mä en koskaan saa mitään. Miks toi sai? Mäkin haluun ku toi sai. Toi alotti.Jne Jne. Mull ei oo yhtään puhtaita vaatteita.( Ne kun sattumalta löytyvät huoneen nurkasta, kun joku ei ole jaksanut viedä niitä pyykkiin.)

Pieni lohdutuksen sana : Kaikki kestää aikansa. Lapsilla alkaa pikkuinen järjenhäivä palata taas lähellä aikuisikää. 

JA SITTEN NE MUUTTAA POIS KOTOA!!!!!!!!! Ja saavat omia lapsia. Ja kuvittelevat, että kaikki menee niinkuin TV-sarjassa Pieni talo preerialla. ( Tässä kohtaa tunnen ihan pientä vahingoniloa.)