Ja sitä valkoista tuli koko yön. Aloitti vähän ennen kuin lähdin töihin ja näyttää nyt laantuvan pikkuhiljaa. Hyvä oli ajella yöllä, eikä onneksi lumi tarttunut tuulilasinpyyhkimiin.

Tämä on nyt kuulemma ilmastonmuutosta. Lauhat etelä- ja lounatuulet väistyvät ja tilalle on tulleet koillis- ja pohjoistuulet. Turun Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli tästä asiasta. Kunhan tulevaisuudessa pohjoisnapa-alueiden jäät sulavat niin täällä on sitten kai kolme metriä lunta talvella. Ja meikäläisestä jäljellä korkeintaan muutama isompi luu.

On aivan ihanaa, kun päivät ovat pidentyneet ja toivossa on tällä viikolla vähän aurinkoakin.

 

Vielä jokimaisemaa vähän eri valossa. Alemmassa kuvassa on metsän korkein ja paksuin kuusi.

Viime metsälenkillä tutkailimme luontoa ja jälkiä jälleen kerran: " Hei, koskikara istuu tuolla . Nyt se lähti. Pelästy kai. Rusakko. On, on. Tuossa on metsäjäniksen jäljet. Kato nyt sillä on ihan erilaiset jäljet. Orava. No kai mä nyt oravan jäljet tunnen. Pyy. On se pyyn jälki. Ei ole ilveksen jälkiä tällä kertaa, eikä peuran. Täältä se kissa on kulkenut. Mitähän se on näin kaukaa asutuksesta etsinyt. Tuossa on mennyt joku hiiri täi myyrä tai joku. Jussi, kengän koko 43. Onkohan nämä saukon jäljet. Kato nyt ne menee sulaan ja tulee toiselta puolelta ylös. Oikein polku.Se kiertää toiselta puolelta pitkin rantaa. Ihan ku joku olis raahannu jotain. Eiku saukothan mahallaan välillä luistavat eteenpäin. Hei kato mitkä jälet täällä on! No, ne on Nannan jäljet. No on ne!"

Oletettu saukon jälkipolku. Kuva on otettu aika kaukaa, kun en viitsinyt kahlata lumessa.