kuollut minussa kokonaan?

Ei varmaankaan, mutta tosi syvälle hautautunut. Lumeen. Talveen. Kylmään. Brrrrr. Ei ole ollut mielenkiintoa edes siemenluetteloita katsella. Puutarha Tahvosten sivuilta olen käynyt katsomassa,olisiko heillä jotain milenkiintoista uutta kevääksi. Ei mitään ihmeellisyyksiä sielläkään. Vain onnnellisen ?  näköisiä työntekijöitä ajankohtaista kuvissa.

Viime yö oli taas kylmä, -28 C. Päivystäjältä tuli viesti, että joku paukapää oli telonut juuri sen auton, millä minun piti ensi yönä ajaa. Siispä joudun ajamaan omalla. Ei siinä mitään, mutta toiotassa on vanhanaikainen veivattava ikkuna. Ja se on toooosi jäykkä pakkasella. Siinä sitten väännetään olkapää miltei sijoiltaan. Mies sitä on yrittänyt saada helpommin  avattavaksi vaikka millä konstilla.  Tai sitten ajetaan koko 120 km:n reitti  A) ikkuna auki, susiturkki päällä  B) ikkuna kiinni, oven raosta yrittäen C) vääntämällä olkapää sijoiltaan D) saadaan yllättävä vatsatauti E) ilmoittamalla, että auto ei lähde käyntiin, ei pääse töihin F) unohtaa, että on työvuoro G) katsoa jos silti olisi joku Itella katiska jäljellä. H) toivoa, että olisi tapahtunut äkillinen sään muutos I) Herätä ja muistaa, että onkin jo eläkkeellä.

Huomisen murhe tuo asia. Kolmen kuukauden kuluttua aukeaa jo ikkunakin helpommmin, jos ei uusi jääkausi tule.

Että mä olen kyllästyny  tähän viheliäiseen talveen ja pakkaseen ja lumeen.  Kirjoittaisin tuohon viheliäiseen paljon rumemman sanan, elleivät pojanpojat kävisi välillä kurkkimassa täällä.

Voihan talvi.

Ehkäpä varhaisjakaja huomenna kertoo kuinka työ sujui.