Voi hitsin hitsi. Tästä voisi ottaa vaikka tavan. Että olisi vaan vapaapäiviä. Mutta se ei käy, kun minulla on vielä vuosia ja vuosia työelämää jäljellä.  (Syvä huokaus.) Oikein vilun ja itsesäälin vihlaukset ja vähän talvi-inhonkin väreet käy, kun ajattelen, että yöllä pitää nousta ja ajaa se yli sadan kilometrin lenkki, missä möröt vilistää metsässä. (Huokaus.)

(Jos lottovoiton saisin niin het huomenna ilmoittaisin kaikkiin työpaikkoihin, että nyt tämä eukko lähtee. Ehkä.)

Mutta tänään nyt oli kuitenkin vapaapäivä ja olenkin ollut niiiin ahkera. Jo ennen yhtätoista oli Lucianpiparit ja sämpyläannos paistettu. Ihmettelen kylläkin millainen leipuri oikein olen. Tästä pipariannoksesta sain tehtyä n. 100 piparia, kun ohjeessa sanottiin annoksesta tulevan 200 kpl. Mies oli tyytyväinen, kun piparit eivät olleet ihan ohuita. Sämpylöistäkin tuli hyviä, vaikka vaan summassa heittelin jauhoja taikinaan. Mm. sämpyläjauhoja, tummaa spelttiä ja speltti sämpyläjauhoja sekä vähän kauraryynejä. Tällä kertaa muistin pistää kuivahiivatkin taikinaan.

Sitten mentiin koirien kanssa ulos ja tehtiin vähän lumitöitä. Lunta. Hyi olkoon. Kyllä se jo riittää koko talveksi.

Mies potee oikeaa ja aitoa perusräkätautia. Joten olemme lepäilleet oikein runsain määrin. Nyt on kyllä nukuttu varastoon!

Muutama kranssikin on valmiina joulunaikaa odottamassa.

Taidan mennä lepuuttamaan ruumista raskaan vapaapäivän jälkeen. Jos sänkyyn mahtuu. Siellä taitaa olla Miehen lisäksi pari kolme koiraa.

Pojanvaimolle synttärionnittelut!