että pessimistit maan perii. Vai periikö.

pessimismi auttaa selviämään ahdistuksen kanssa, ratkaisemaan ongelmia ja pääsemään niistä eroon. Entäpä jos se ongelma on ryyppäävä aikamiespoika. Millä tavalla siitä  eroon pääsee, vaikka kuinka olisi pessimisti ja murehtisi.

HS (uudistunut sellainen ) kirjoittaa tänään huolisäkin kantajista. Tunnen muutaman sellaisen ihmisen ja on vaikeaa  kuunnella sitä murehtimista milloin mistäkin. Ja jos murehtimista ei löydy niin kaivetaan varmuuden vuoksi säkin pohjalta kolmekymmentä vuotta vanhoja asioita murehdittaviksi. Mutta yleensä sitä aina löytyy ja siitä saakin kuulla sitten kaikki jotka kohdalle osuvat.

Töissä nämä pessimistit ovat oikea maantiesuola. Siinä syöpyy jo tervekin pelti, kun ne oikein roiskuttaa ympäriinsä. Ei jaksa edes ajatella taas sitä aamua, kun sieltä tuutista tulvimalla  tulee. Ja aina ei jaksa ymmärtää. Ei ainakaan aamulla 0200.

Mutta pessimisteillä on se hyvä puoli, ettei ne kauhean korkealta putoa, jos ja kun asiat menevät huonosti. Optimisti kolahtaa kovaa ja korkealta, mutta tuumii, että onneksi oli vasen käsi kun meni poikki, säilyi kirjoituskäsi ehjänä. Jos ei satu olemaan vasenkätinen.

"Näemme elämän ongelmana, joka tulee ratkaista. Ja siitä vasta iso taakka ihmisen harteille tuleekin. " Ikävää, että jotkut ratkaisevat sen ongelman kertaheitolla ja lopullisesti.