kuolemaksi Ainakaan vielä. 

 Onkin kulunut pari ämpärillistä kuumaa mehua limatuotannon vauhdittamiseksi, pillereitä hetkelliseen piristyksekseen, paketillinen nenäliinoja uusiutuvan luonnonvaran poiskuljettamiseen sekä Miehen sympatiaa yllinkyllin. Ja on myös yskitty niin että keuhkot rutajaa. Sekä kärsitty humisevasta ja sekavasta päästä ensimmäisinä päivinä.

Ja koskapa Hyvä Työntekijä ei onnistunut saamaan kuumetta, on pitänyt töissäkin olla pari yötä, jotka aikuisten oikeesti eivät kauheasti innostaneet.

Isonpomon tiukkojen määräysten mukaan ei sairaslomaa anneta päivääkään ilman sairaustodistusta ja koska a) ei ole kuumetta, b) työterveyshuolto pelaa 50 km:n päässä, c) oma terveyskeskus on ajettu alas kolme päivää viikossa lääkärin läsnäoloa nauttivaksi, terveyssisaresta en tiedä d) ja koska ihan vasta pää kainalossa suostun menemään päivystykseen Tammisaaren terveyskeskukseen, ei ole sairauslomaa oikeastaan harkittukaan. 

Nyt on tauti jo melkein selätetty ja huomenna se pannaan mattoon kunnolla. Ja jos ei muuten niin tulee kyllä pistevoitolla pinnat kotiin.

Ai niin, töistä tullessa käväisin leipomossa ja siellä tuore pulla haisi niin pahalle! Nyt onkin huolenaiheena että jospa se pulla haisee pahalla jatkossakin. Sitten on kyllä elämä auttamattomasti piloilla!

Oli muuten ihanaa sivellä voita lämpimälle ruisleivälle aamulla! Vaikkei se paljon miltään tautitilanteen takia maistunutkaan.

Ja lämpimän ruisleivän innoittamana laitetaan tähän kuva ajoista, jolloin kunnon työmies söi iltasella oman maan pottuja, läskikastiketta ja kotona paistettua ruisleipää. Tai ainakin lähiruokaa.

ukki%20020-normal.jpg