juosta saa, jos ehtii kävellen. Ei laskee rahojaan, kun peli viel on kesken.

Tai jotenkin tähän malliin jäi yöllä radiosta kuultu iskelmä soimaan  mieleen. Pilkkopimeää oli, vain tähtitaivas seurana. Ja muutama  peura siellä täällä. Hieno yö kaikenkaikkiaan ja kotonakin olin jo viiden jälkeen.

Nyt alkoi sukkaurakka. Katsastelin lankoja läpi. Löytyikin aika läjä: toistakymmentä vyyhtiä lankoja. Tuosta sinikeltaisen sävyisestä kauheasti enää pidä. Joskus se on ollut mukava väri. Nyt kiehtoo oranssi ja ruskea. Saa tästä jo muutamat sukat lapsenlapsille ja vähän muillekin. Onneksi niitä isojalkaisia ei ole kuin neljä. Tuntuu, että miesten sukkia saa kutoa ja kutoa eikä loppua jalkaterälle näy. Ja nuorimmalla niistä isojalkaisista on se suurin jalka.

Aloittelin Tyttären jenkeistä tuomaa ristipistotyötäkin jo. Päätin, että joka päivä pistelen yhden langan pituuden verran. Yllättävän hidasta, kun kangas on kovaa ja pistot pieniä. Mutta hiljaa hyvä tulee. Pitäisi ostaa kehys, johon työn saa pingottaa niin on helpompi pistellä.

Taas näkyy olevan mitä hienoin syyspäivä. Niistä nautitaan nyt, kun siihen on mahdollisuus. Yhdeksän yön päässä siintää loma!

Kuopus käski rauhoittumaan näissä yhteiskunnallisissa asioissa. Rauhoitutaan sitten. Vaikka kyllä niissä pohtimista riittää.....

totuuden hetki:Mitä enemmän tekee virheitä, sen älykkäämmäksi tulee.

 Tosin luin jostain, ettei ihminen opi virheistään. Ja onhan se jo nähty kautta maailmanhistorian. Yksilötasolla saatta väittämä pitää paikkansa ainakin osittain. Toiset eivät opi, vaikka löisivät päänsä siihen kuuluisaan (Karjalan) mäntyyn monta kertaa. Toisille riittää yksi kerta. Tiedä sitten, jos se älykkäämmäksi tekee, varovaiseksi ainakin.