niin eipä potuta enää. Työt meinaan. Kyllä on varhaisjakaja tällä hetkellä tyytyväinen ammatinvalintaansa.

Mesiangervot tuoksuivat ja tyyni oli veden pinta. Viime yön reitti kulki kauniissa Mustion ruukin maisemissa. Kauneutta häiritsi vain tieto nuoren miehen menehtymiseen ja kahden muun vakavaan loukkaantumiseen auto-onnettomuudessa muutama päivä sitten. Kynttilät paloivat nytkin onnettomuuspaikalla.

Hirviä näkyi tällä kertaa enemmänkin. Kaksi isoa juoksi viljapeltoa pitkin. Emo ja vasa reitin loppupäässä pellolla. Viime yönäkin näin emon ja vasan toisella reitillä paikassa, jossa niitä jo osaa odottaa. Pikkuinen jäneksenpoikanen loikki karkuun minkä kerkisi. Ja kissoja, niitä riitää joka lähtöön. Katselin kun yksi musta juoksi tien yli ja sananmukaisesti näytti kuin sillä olisi ollut mahanalus jalkoja täynnä. Niin ja kohta saa alkaa varomaan taas niitä karvarukkasia, jotka poukkoilevat yllättävissä paikoissa tielle. Siis supukoiran pentuja. Viime yönä näin ensimmäisen. Vilaus vaan, enpä tulekaan yli tien. Ehdin jo pelästyä.

Huomaa muuten, että on jo yöt pidentyneet muutaman viikon takaisesta. Hämärää riittää jo yli kolmen.

Tänään onkin sitten kuuma. Onneksi jonkinlaista pilvenhattaraa näkyy tulevan. Silti lämpömittari näyttää +26. Ja tuulikin näkyy olevan heikkoa.

Se on käsityöpäivä keinussa tänään. Jatkoin sitä harvinaisen rumaa kaitaliinaa. Kai sekin pitää valmiiksi tehdä. Tai ei se enää niin rumalta näytä, kun se on vähän jo edistynyt.