niin suomalaisia. Tulipa vaan mieleen, kun katselin suomalaista sisustus/muutos  "X ja X" ohjelmaa.

Kun amerikkalainen näkee uudelleen sisustetun kotinsa, siellä huudetaan suoraa huutoa, hoetaan oomaigaadia viisi minuuttia ja itketään kuin vesiputoukset. Halataan ja hypitään.

Kun suomalainen näkee uudelleen sisustetun kotinsa tai kuten tässä tapauksessa muutokset kesämökillä, ei tapahtunut mitään kovin dramaattista. Kun silmät avattiin, oli ihan hiljaista hetken. Sitten kuului hiljaisella äänellä:"Ihan hyvä." Ilmeetkään ei värähtäneet. Taisi äiti sentään salaa pyyhkäistä pari kyyneltä silmäkulmasta. Koko porukka seisoi ihan hipihiljaa paikoillaan. Ei edes lapset liikahtaneet. Kukaan ei sanonut  IHANAA, KUINKA KAUNISTA KATSO TUOTA!!! . Ei vaan: "ihan hyvä"   Kaipa se sitten oli ihan hyvä.

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

 

Lämpötila +7 ja Mies virittelee jo tulta makuuhuoneenkin uuniin. Suomen kesä on toki tunnetusti lyhyt ja vähäluminen.

Tänään kääntyy päivä taas rengin puolelle, kun päivät lyhynevät.

Jos viinimarjoja ei tänä vuonna paljoa tulekaan niin karhunvattuja sitä enemmän. Jos on vaan tarpeeksi lämmintä, että marjat ennättävät kypsyä. Osa kukista on vielä ihan nuppuisia, kun taas toisissa on jo marjan alku.

IMG_5229-normal.jpg

Ps. On sitten ihme juttu taas vuodatuksessa. Teksti hyppii sinne tänne ja tekstin koko on milloin mitäkin. HALOO! Ootteko siellä Roheassa kesälomilla? En viitsi enää neljättä kertaa korjailla. Olkoon. Vaikka se sotiikin minun täsmäperiaatteita kohtaan.