on ylenmäärin rasittavaa näin Itellan varhaisjakajan kannalta. Mieluummin varhaisjakaja olisi kotona kaikki viikonloput marras- joulukuun vaihteessa. Tai jakaisi vain maaseutupiirejä viikonloppuisin. Piirillä norkoili tänä aamuna kaikennäköistä vaeltajaa, kuka ympäriänkkyrässä koettamassa avainta lukkoon, kuka kusemassa pyörätelineeseen rapun pielessä  tai muuten vaan möykkäämässä. Ja tämä on vain pieni käpykylä. Mahtaa suuremmissa kaupungeissa olla maailmanlopunmeininki.

Ja sitten varhaisjakaja nukkui melkein kahteentoista. Vai ei muka voi univelkoja nukkua pois!

Auvoisen avioelämän koetinkivi on jälleen ohitettu onnistuneesti tältä vuodelta. Puhun nyt joulukuusen valaistuksen laittamisesta.  Tänä vuonna ostettiinkin kaksi valoverkkoa, ja vot, tuli hieno kuusi. Kunhan ensin saatiin ne verkot viriteltyä yli kolme metriä korkeaan kuuseen!

Iltapäivällä kävin entisessä työpaikassa viemässä pienen joulutervehdyksen ja katselemassa miltä Puutarhan joulu näyttää. Suurelta ja valoisalta ja ihan ihanalta se näytti. Ikävä oikein tuli, kun en sinne näillä näkymin enää palaa töihin. Vaikka, kukapa sitä vielä tietää mitä tämä elämä tuo tullessaan.

On hanget korkeat nietokset, vaan joulu, joulu on meillä. On kylmät paukkuvat pakkaset ja tuimat pohjolan tuuloset, vaan joulu, joulu on meillä.....