Itellan katiskalla pitkin maaseutua yöllä. Tarkemmin sanottuna viime yönä. Tarkemmin sanottuna sillä Itellan katiskalla, jossa valot edelleen näyttävät statosfääreihin keväisen peurakolarin jälkeen. On muuten varhaisjakajalla tosi paljon ystäviä,  taksikuskeja ja rekka-autoilijoita, jotka valoja vilkuttelevat vastaan ajaessaan.

Mielessään siinsi auvoisena viiden viikon(kesä)loma, jonka varhaisjakaja sai kinuttua pomolta.

Mietiskeli varhjaisjakaja Itellan pääjohtajan saamaa pikku eläkelisää, pyöreät miljoona euroa. Ja ajatteli onnellisena, ettei tarvitse pääjohtajan kuunaan ikuna miettiä, ottaisiko eilisen päivän leivän, kun se on puoleen hintaan. Vai ottaisiko täyshintaisen tuoreen. Voi vaikka ostaa Stockmanin herkkuosastolta pikkuruisen purkin kaviaaria ja ehkäpä hieman hanhenmaksaakin ilman että se  Itellan pääjohtajan eläkepussissa tuntuisi. Ajatteli varhaisjakaja sellaistakin, että saisi varhaisjakaja olla eläkkeellä n. 83 vuotta saadakseen kokoon eläkerahoja miljoona euroa. Varhaisjakajan eläke kun tulee olemaan n. 1000 € kuussa miinus verot. Siihen toki sisältyy varhaisjakajan oikeatkin työt.

Voi olla että Itellan pääjohtaja joutuu miettimään tuskaisena öisin hereillä pyöriessään, miten ne sijoitukset ovat, laskussa vai nousussa. Sitä ongelmaa ei tule Itellan varhaisjakajalla olemaan. Ja antaa Itellen varhaisjakaja ilomielin palkastansa ottaa vähän lisääkin sen lisäksi mitä siitä viime vuoden lopulla nipistettiin, jos Herra Pääjohtaja tai joku muu Johtaja tarvitsee pikkuisen lisää taskurahaa. Toivoo  varhaisjakaja muidenkin Itellan palkansaajien olevan yhtä valmiita uhrauksiin.

Ja päätti varhaisjakaja kuolla vasta 146 vuotiaana saadakseen kokoon miljoonaeläkkeen.

Näki sitten varhaisjakaja hevoslauman lönköttelevän keskellä tietä matkalla ties mihin. Kolme harmaata ja yhden ruskean. Ja tuli varhaisjakaja hyvälle mielelle moisesta näystä.