kirjoitukseen. Minäminäminä- sukupolvi on nyt noin  nelikymppistä ja alle.

Ei mitään väliä, mutta minä menen ensin, kyllä mummo/pappa voi tulla kun kerkiää, kun on noita kantamuksiakin. Minä menen nyt tästä, olkoon suojatie tai keltainen viiva tai tulkoon joku vastaan, kyllä väistää, on siellä pientareella tilaa. Minä menen nyt, minulla on kiire.

Minä en sitä hommaa tee, siitä ei makseta kuin xx €. Minä en siivoa, en edes omia jälkiäni,  sitä varten on siivooja. Minä en auta,minulle ei siitä makseta (tarpeeksi). Kanna itse vaan, minä kannoin jo omani. Minä tein jo oman työni, ei väliä vaikka sinulla olisi kaikki mummot vielä hoitamatta.

Minä haluan sen ja tuon ja tämän. Ei mitään väliä vaikkei rahaa olisi siihen vuokranmaksuun. Kyllä sinä voit sen maksaa. Minä haluan syödä sitä ja tätä , ei väliä vaikket sinä siitä pidä. Laita ite oma ruokasi. Et koske siihen metvurstiin, minä olen ostanut sen.

Minä menen nyt/pubiin/tyttöjen kanssa/poikien kanssa/shelliin kahville. Ole sinä vaan kotona lasten kanssa. Minä menen nyt.

Minun rahat, minun auto minunminunminun.

Sitten ihan oma juttunsa on  kaikenlaiset hyväksikäyttäjät ja siivelläeläjät. Sekin on  minäminäminä asennetta.