Tässä kyseessä vuosi  2013

ihmisen muisti. On varmaan tapahtunut vaikka mitä, mutta moni merkittäväkin tapahtuma on jossain aivolokeron piilossa, eikä millään tule esille, vaikka kuinka yrittäisi.

Olen tässä mietiskellyt viime vuotta ja sen tapahtumia. Oli myllerrysten vuosi perhetasolla. Sen vuoksi meikäläinen pisteli nojatuolin jalkapallilla istuen tammi-helmikuussa miltei joka ilta ristipistotyötä kohtalaisen kehnossa valossa. Sen näköinen työ siitä sitten tulikin. Ei paljoa kehtaa päivänvalossa näyttää. Ristipistotyö vei hyvin huolet ja pojanpojista murehtimisen ainakin vähäksi aikaa unohduksiin.

Talvi oli niin maan perusteellisen luminen ja lehdenjakokin oli välillä yhtä tuskaa. Tuntui, ettei kevät tule koskaan. Ei edes maaliskuun kauniit ilmat saaneet mielialaa kohoamaan. 

Kevät mennä hurahti työn merkeissä ja kesä oli aivan ihana.

Elokuussa vietettiin Tonin rippijuhlat ja sitä ennen yhdet sukulaisrippijuhlat. Samalle viikonlopulle osui Siskon nuorimman pojan häät. Lokakuussa täytti Taru 18.

Syyskesästä vihittiin Poika uuden elämänkumppaninsa kanssa. Pojanpojat muuttivat ihan virallisesti takaisin isän luo ja aloittivat tutun koulun loppuvuodesta. 

Ja juuri ennen joulua lopetti paikallinen leipomo PO-LE. Mistäs nyt saadaan ruisleipää?