pysähdyit ajattelemaan, mistä olet kiitollinen? 

Ehkä kaikkea ei voi saada, mitä haluaa. Juuri siksi kannattaa avata silmät sille, mitä on. Sitten huomaa ympärillä paljon hienoa ja alkaa antaa takaisinpäin ihmisille , jotka ovat auttaneet.Ihmiset joka arvostavat arjen pieniä asioita, arvostavat muutakin. Elämä on liian lyhyt siihen, että löytää kiitollisuuden vasta kun voittaa lotossa.

Arvostetaan siis nyt elämää ja toinen toisiamme."

kirjoitus on lyhennelmä Katriina Kantosen TS Extrassa 11.1.2014 olevasta kolumnista.

Henk.koht olen mitä suurimmassa määrin kiitollinen elämästä, Miehestä, lapsista ja lastenlapsista, siitä että ei ole tarvinnut tyhjällä vatsalla tässä perheessä tarvinnut mennä nukkumaan, rauhasta täällä pohjolassa, kauniista aurinkoisista kesäpäivistä, syksyn synkän hetkistä, jolloin juodaan kuumaa kaakaota ja käperrytään sohvan nurkkaan, kauniista luonnosta ja luonnonrauhasta, omasta kodista ja puutarhasta, siitä että olen ollut terve, työstä josta (useinmiten) pidän. Arvostan elämää ja elämän pikkuasioita. Alkaen lämpimistä villasukista ja loistavasta tähtitaivaasta.

Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö joskus vaipuisi mustiin syövereihin. Mutta en jää sinne piehtaroimaan, enkä muistele niitä pahemmin sen koommin, kun olen saanut asian käsiteltyä.

Ihmisen tekee erinomaisen katkeraksi muistella "kärsimäänsä pahaa", ajatella ja puhua aina pahaa muista ihmisistä, kadehtia niitä joilla saattaa olla enemmän rahaa, suhtautua kaikkeen ja kaikkiin negatiivisesti. 

 Rakastan ja arvostan elämää!  Hyväksyn senkin, että tulee aika jolloin minun on jätettävä kaikki tämä. Siihen asti elän omaa, joidenkin mielestä mitätöntä, elämääni ja rakastan sitä!

 

IMG_0545-normal.jpg