ja sitten alkaa loma.

Eikä edes huvita kirjoittaa, vaikka kevät tulla kohisee. Toivottavasti lomaviikon aikana  lumet sulavat pois. Olisikin mukavaa tulla kotiin pääsiäiseksi, jos olisi ihan pikkiriikkisen enää lunta ja maakin kuivunut. Toiveajattelua!

Vaan onpa kirkas tuo kevätaurinko. Ihan paljastuvat villakoiraset sohvan alta.  Ne muutamat (kymmenet).

Lillin kanssa opetellaan autossa olemista. Se on koko ikänsä ulissut ja vikissyt ja haukkunut autossa. Varsinkin kun mennään, tullessa kotiin on vähän hiljaisempaa. Nyt kun Maija on poissa, se pitää ottaa mukaan, kun se ei ole koskaan ollut yksin kotona. Aina oli Maija ja joskus Nannakin seurana. Tänään se joutui odottamaan puoli tuntia autossa yksinään, kun terveyskeskuksessa oltiin vaihteeksi vähän myöhässä. Se haukkuu niin kauan kuin olen näkyvissä, sitten se vähän hiljenee ja aloittaa taas kun näkee minut. Se varmaan sai autokammon silloin nuorena, kun vein sitä trimmattavaksi. Nyt se luulee, että joka kerta kun mennään autolla, mennään taas sinne, missä kovakouraisesti nyvitään ja pidetään väkisin kiinni.

Pitää mennä koirien kanssa vähän pihalle tuulettumaan, vaikkakin töllöstä tulee alppihiihtoa koko päivän. Ja pestä auto.