kestää tämä talvihorros? 

Yhtään ei haitannut märkä ja pimeä syksy. No ehkä pikkasen, kun koirat toivat kuraa sisälle urakalla. Mutta tämä  Siperiasta tuleva kylmä tuuli ottaa päähän. Ja kerrospukeutuminen. Vaatteiden päälle pukemiseen menee kymmenen minuuttia ja aina on hiha väärinpäin tai NeitiSievänen vienyt villasukat tai pipo hukassa. 

Hiukset on aina pystyssä sähköisesti kuin olisi nähnyt kummituksen justiinsa, iho kuiva kuin Saharan pinta. Onneksi on Tummeli siihen vaivaan.

Siitä toki olen suuresti kiitollinen, ettei ole lunta. Ihan noin niinkuin työn puolesta. Mikäs nyt on huristellessa (isovelivalvoo laitteen muistaessa) talviyössä kun ei ole liukasta eikä metri lunta kasattuna postilaatikoiden eteen. 

Kunhan päästään kaksi kuukautta eteenpäin niin ehkäpä herään eloon taas. 

Sitku pääsen eläkkeelle joskus maailmassa, hekumoin viettäväni talvet jossain lämpimässä. Mutku on tuo Mies joka Rakastaa talvea, eikä taatusti matkusta kotisuomea pitemmälle. Ja koirat. Toisaalta, voisin viettää talvet keskellä korpea valtavien lumikinosten keskellä. Silloin saisin Miehenkin mukaan. 

Takaisin horrokseen ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ.