tässä on mietityttänyt muutaman päivän.

Oikeastaan koskaan ennen ei ole tullut syvemmälti ajateltua, että omat vanhemmat tulevat siihen ikään, että kuolo alkaa kolkutella ovelle. Tai tietysti ajatus on ohi mennen sipaissut, mutta sitä ei ole sen kummemmin jäänyt mietiskelemään.

Mitenkähän minä olen ajatellut senkin asian tulevan. Hupsis vaan ja sinne meni vai?

Olisi tästä paljonkin kirjoitettavaa, mutta asiat ovat jäsentelemättä aivokopassa sikin sokin. Ehkä nekin ujuttautuvat omiin lokeroihinsa vielä.

Kesä 1955.

1346915219_img-8bd071d850236aa6ddb2b2e86