alkoi kahvikupposella  paikkakunnan uudelleen avatussa leipomokahvilassa. Olen aina ajatellut, että leipomokahvila on paikka, jossa on näytillä ja ostettavana suurinpiirtein koko valikoima. No ei ollut.

Tarjolla oli munkkeja ja kardemummapullia ja sämpylöitä, joiden hinta on koronan aikana noussut 15 senttiä.  Kaksi pikkuruista pöytää sisällä ja paahtavassa auringonpaisteessa ulkona muutamia. 

Nähty on tämä ainoa paikallinen kahvipaikka, jollei kylän pientä huoltoasemaa oteta huomiooon. Sinne ei juuri naisimmeiset kahville poikkea, se kun on paikallisen Marttikerhon tila ja hevosmiesten uutistoimisto.

Taitaa olla kahvit kahviteltu paikallisessa leipomokahvilassa tästä eteenpäinkin. 

Mutta tokihan Fiskarissa on kahviloita useampikin. Sinne päätettiin mennä jälkiruokajäätelölle. Muistettiin, että juuri on auennut uusi jäätelökioskikin. Tyttö oli pirteä ja päätettiin ottaa mansikkainkivääri ja raparperitaivas. Ai, ne onkin mehujäitä..... No kerranhan niitäkin pitää maistaa. Raparperitaivas oli ihan syötävä ja ystäväkin tykkäsi omastaan. 

Hinnat oli tietysti Fiskarshinnat eli yhteensä 8 €. 

Päätettiin, että nämäkin on nyt nähty ja seuraavan kerran ihan taatusti, kunhan pahin turistiryntäys on ohi, mennään museokahvilaan nauttimaan juustokakkukahvit. 

Vanha viljamakasiini.

20210629_133439.jpg

tätä rakennusainetta on ruukissa riittänyt. Minusta tiilet ovat kauniita, eikä taatusti löydy kahta samanlaista.

20210629_133520.jpg

Ja kun Fiskars miltei sulkeutuu talveksi, on aina Pikku kotileipomo kaupungissa 15 km päässä.

Ja siellä on kaikki leipomon herkut saatavilla!