Niin se meni tämäkin viikko, vaikka vähän tervalle maistuikin.

Ylitöitä kertyi hieman yli kahdeksan tuntia. Tiistai on edelleen lyhyt päivä, vain kuusi ja puoli tuntia, muut sitten pitempiä. Mainoksia oli kolmelle päivälle. Kaikki sokeat lätinkieliset mummotkin saavat  mainokset, ellei ole mainoskieltoa laatikossa.

Posti on siitä yllätyksellinen työpaikka, ettei koskaan tiedä mitä johtoportaan ekonomit laskeskelevat. Sitten se valuu tänne alakertaan (vain varhaisjakajat ovat alempana) ja meillä kuorma kasvaa. Varsinkin henkinen kuorma, kun koko ajan tulee jotain uutta . Nyt esim. pitää kaikki keltaisten postilaatikoiden tyhjennysajat merkitä jokikinen päivä ylös. On puhelinsovelletus ihan hyvä juttu, mutta välillä ketuttaa kun kaikenmaailman kiinapaketteja pitää skannata puhelimellla jakeluun otetuiksi ja luovutetuiksi.  Asiakkaatkin ihmettelevät mitä se postinjakaja puhelimella näpertelee. "Joo joo siinä selataan naamakirjaa"

Tämän viikon iso ilo on ollut  kauniit syysilmat. Vettäkin ollaan saatu ihan riittämiin. Onneksi sadepäivä sattui tiistaiksi. Tiistaina ei jaeta mitään kaupungissa, kun varhaisjakelu on jakanut lehdet yöllä. Säästyivät polkupyöräjakajat kastumiselta. 

Sain sanotuksi, että ensi perjantai on viimeinen työpäiväni. Pomolle tuli heti kuulemisongelmia.  En halua työsopimuksia päiväksi tai kahdeksi tai viikoksi. Mitään ei voi suunnitella ja nyt olen jo ehtinyt tehdä suunnitelmia ainakin pariksi viikoksi. 

Pomo kyllä sanoi, että heiltä päin sitten vaivataan usein ja tuletko jouluksi töihin. 

Saa nähdä.

Alkoi nimittäin sukkaa pukkaamaan. Ja vähän muutkin on mielessä

sukat%202.jpg