vapaapäivä nimittäin. Jalkahoidon ja ostosten merkeissä. Jalat on fiilattu ja höylätty viimisen päälle hienoksi. Vaikka mitäpä siitä, ei niitä kukaan näe, paitsi Mies ja sitä ei minun varpaat kiinnosta.

Kirjoitin lauantaina, että menen maalle hätistelemään peuroja. Ja kyllä olikin hätisteltävää. Miten niitä voikin olla näin paljon? Mihin vaan pellolle auton valot näytti, siellä ruokaili peuroja yksitellen ja laumassa. Riitti niitä vielä tiellekin hyppimään useampaan paikkaan. Tänä aamuna oli työkaveri ajanut peurakolarin. Autoon tuli  pieni kolhu, työkaveri pelästyi ja urospeura loikki metsään.

Ja vettä luvataan taas huomiseksi. Meinaakohan Jumala pettää lupauksensa ja tehdä kuitenkin uuden vedenpaisumuksen. Pikkuhiljaa rupeaa ottamaan aivoon, kupoliin, pannuun, päähän ja suorastaan närästämään tämä ainainen matalapaine.

Ja sitten se positiivinen puoli asiasta, jos sellainen pitää väenväkisin hakea: eipä taida olla pohjavedet kovinkaan alhaalla.