ukkonen. Onneksi olin ehtinyt antaa Maijalle rauhoittavat jo illalla.

Kun sitten ensimmäiset salamat halkoivat taivasta ja hanat aukesivat, kiipesi Maija Miehen ja minun väliin ja istui siinä kuin tatti. Sitten se rojahti maaten. Siinä välissä Mies muutti pääpuolen toiseen päähän sänkyä. Maija se änkesi päätä minun tyynylle ja kuonoa korvaan ja sitten alkoi kuorsaus. Kunhan ensin oli yritetty tehdä myöhäinen iltapesu emännälle. Kuorsaus keskeytyi muutaman kerran kun oikein jyrähti ja kun puhelin kerran kilahti. Tämä oli ihka ensimmäinen kerta, kun sängyssä pystyi ukonilmalla jopa nukkumaan. Maija ei läähättänyt eikä tärissyt. Mutta se kyllä nukkuikin kuin pieni lapsi sylissä. Jossain vaiheessa  minäkin muutin tyynyn toiseen päähän sänkyä ja Maija vaan nukkui. Lilli ei ollut moksiskaan vaikka jyrähteli. Se oli kantanut siansorkan jostain ja järsi sitä puoleen yöhön sohvalla.

Onneksi oli kerrostalopiiri ja ihan pikkuinen autopiiri jaettavana yöllä. Ei ollut niin väliä vaikkei yöuni niin pitkä ollutkaan.  Eikä vettäkään satanut. Tähtitaivas taisi jossakin välissä pilkahtaa. Autopiiriä jaoin kun jo aamu alkoi sarastaa. Siellä seistä möllötti  kaurapellossa hirvi mennen tullen. On se iso!

Tälläinen pilvinen tihkusateinen päivä on juuri passeli Puutarhalla käyntiin. Syksyn kukkasipulit olivat tulleet ja pääsin valitsemaan parhaat päältä. Lisäksi mukaan tuli 5 syysleimua ja pylvästuija.

Kas vaan, aurinko pilkistää!