Maailma on täynnä uskomattomia tarinoita, mutta vain yksi kertoo työkaveristani Gertrudista. Olen kuullut sen häneltä itseltään ( mutta Gertrud kyllä pistää joskus vähän omiaan.)

Näin se kuuluu ja se on karmea öinen tarina.

Kuljetin Itellan jakeluautoa,kun pomo alkoi laukoa:

Sä ajelet liian hiljaisesti,liian kauan sun reittisi kesti.

Päätin pomolle näyttää ja hevosvoimia käyttää.

En tiennyt, että lysti oli kallista, kun kotteroa ulos ajelin tallista.

Aloin lehtiä lastata autoon ja vähän strategiaa hautoon.

Painoin kaasulle jalkaa,ja tempasin risteyksestä oikeelle

Pyörät ne vaikutti soikeelle,kun vedin kahdella vanteella

ja heittelin ranteella jo laatikkoon lehtiä

Yritti jänis pois alta ehtiä, kun mä hirveesti kiihdytin

ja lukulaitteella itteeni viihdytin.

 Oli peura keskellä tietä, 

mut se pääs just karkuun ja rupesi hirveesti parkuun.

Tuli pikkunen huoli, ku yks hirvi melkein kuoli,

mutt niitähän on muutenkin liikaa.

Mä tsiikasin yhtä lootaa

enkä meinannu kekata hirveetä tukkirekkaa,

mut se sattumalta pääsi ite pois alta.

Mä hirveesti kaahasin

ja ojan pohjalta  raahasin yhtä pölkkyä puskurissa.

Tässä on hesari laatikkoon rovastin.

Pitäiskö välillä ajaa vähän varovasti

Mut sitte tuli kapee kuja

ja mä vedin nasta laudassa 

ja tuumasin, että huilataan vasta haudassa.

Tuli vähän vaikeuksia, kun yks loota lensi

ja se tuli läpi lasista.

Mä selvisin ylikäytävästä, mut se puomi meni päreiksi.

Ja sitte mä kyselin päivystäjältä tietääkö se reitistä.

No, on mussa naista ajella harhassa.

Mä tempasin hidasteen kautta omenatarhasta.

Ja se auto oli jo ihan paska.

Taitais olla parempi suunnitella enste.....