pitää ihmisen tehdä leipänsä ansaitakseen. Ja vähän voita leivälle. Senpä takia oli noustava keskellä yötä ja vääntäydyttävä töihin. Lehdet oli myöhässä niinkuin melkein aina sunnuntaisin. Kolme piiriä jaoin ja kotona olin vasta 08.30. Kyllä taas pikkusen mietin, että olisko helpompaa tapaa, mutta ehdottomasti en halua kokopäivätyöhön, joten kaipa se on nyt tätä eläkeikään asti, joka siintää jo lupaavasti kahdeksan vuoden, kolmen kuukauden ja viiden päivän päästä tai niillä main. Jos eivät pistä eläkkeelle jo ennen sitä, että pääsee nuoremmat töihin. Vaan kukapa haluaa jakaa sanomalehtiä noin niinkuin elämäntyönään. Vaikka sellaisiakin löytyy.

Töllöstä tulee yleisurheilua ja varmaan rallia uusintana jne. Onneksi ei Mies ole kiinnostunut palloilulajeista. Silloin varmaan ottaisin eron! Ei millään jaksa katsoa kaikkia kyläkisoja eikä välillä isompiakaan. Kun ei ole tuttujakaan siellä urheilemassa.

Ristipistotyö, se salkoruusu-, edistyy aika hyvin ja ehkäpä valmistuu jo alkusyksystä. Sitä ei jaksa pistellä kovin montaa tuntia päivän mittaan. Menee silmät sekaisin.

Jaa, kaipa sitä pitää mennä laittamaan ruokaa. Sekin ihan turhaa hommaa, kun kuitenkin on taas huomenna nälkä!

Ja vielä ettei totuus unohdu: Hyvät asiat tulevat niiden luo, jotka jaksavat odottaa. Huonot asiat tapahtuvat heti.