järkiinsä ajaessaan viime viikolla postia, tehdessään kolme 11 tuntista päivää, yhden lyhemmän, kun tuli pelkät sanomalehdet ja sairastettuaan yhden päivän kuumuuden, ylirasituksen, liian vähän juomisen, kuuden tunnin autossa istumisen, työkaverin  marmatuksen ( jota pitänee yrittää ymmärtää työkaverin armeijataustan vuoksi) ja yleisen stressin takia. 

Ensimmäinen kerta moneen vuoteen kun olin kipeä.

Siinä torstaina ajellessa, ajattelin, että hullu olen. Yhtä hyvin voisin olla kotona haahuilemassa tai jopa tehdä jotain kivaa. Ja päätöstä ei ollut vaikea tehdä. Päätin, että nyt riitti. Sen yhden päivän ensi viikolla vielä teen, kun olen luvannut, mutta sitten riittää.

Ei ollut vaikeaa soittaa perjantaina esihenkilölle ja kertoa päätös. Esihenkilö sanoi, että ihan oikea ratkaisu. Postin uudistusten takia on esihenkilökin irtisanottu. Työvelvoitetta on vielä pari kuukautta jäjellä. 

Posti on aikamoisessa myllytyksessä eikä ylitöitäkään saa tehdä kuin pätevästä syystä. En tiedä sitten mikä on pätevä syy. Minusta se, että postit jaetaan. Kai se sentään on Postin tehtävä. Viime viikolla jäi useampana päivänä toimipisteen postia jakamatta. Kolmena päivänä oli minulla mainokset, tarkoittaa että pysähdyin n. 450 kertaa reitillä, oli sitten asiakkaalle muuta postia tai ei. Reitti jota ajoin sisältää kaupunkiosuuden ja sitten maaseutua yhteensä n. 115 km. Lisäksi on ympätty tähänkin piiriin  "kesäpiiri", tässä tapauksessa kolme- neljä kerrostaloa, 11-14 rappua, kolme kerrosta, ilman hissiä. Jos vielä ne olisin joutunut jakamaan, olisi työpäivälle tullut pituutta 12 tuntia. Toisaalta, ehkä olen liian tunnollinen jakaja  tarkistamalla vielä laatikolla, että oikea ihminen saa varmasti oikean postin ja että mainoksen jaetaan jokaiselle. 

Kotona ei tarvitse stressata yhtään mitään eikä tunnollisuudellakaan ole niin väliä

Luoja, että helpotti !!!